Eka ukkonen

Ukkospilven läpi paistaa aurinko. Tiistaina illansuussa oli ensimmäinen ukonilma. Salamat olivat näyttäviä varsinkin illan pimetessä. Sadetta tuli vähän. Sää viileni selvästi. Saa nähdä vieläkö päästään 30 lämpöihin vai alkoiko jo talvisäät.

alastomat puut ja kissaystävämme

Kuvassa alastomia puita karsinnan jälkeen sekä toisissa kuvissa yksi kämppärin kissoista. Sitä ei olekaan näkynyt ainakaan viikkoon. Se käy välillä silitettävänä. On ihan terveen näköinen kissa.

Lämmintä on

Tuossa aikaisemmassa pihakuvassa olleet valkoiset tuolit on kannettu roskikseen. Toinen petti Jupin alta ja onneksi ei käynyt pahemmin, vähän rupia käsivarteen. Onkohan liikaa painoa vai sitten liian vanhat auringon kypsyttämät tuolit. Elämä täällä sujuu verkkaisesti auringon paisteessa lekotellessa ja uima-altaalla välillä pitää käydä viilenemässä. Petankin pelaaminen aloitettiin arkisin klo 17.30, koska iltapäivällä on liian kuuma. Ensi viikolla on luvassa jo pientä viilenemistä vähän päälle 20 asteeseen. Formulakisan alkamista Intiassa odotellaan. Lähetys täällä alkaa jo paljon ennen kisan alkua. Kisat näkyvät suorana maksuttomalta kanavalta.

Rakennuspuuhia

Etuteltta ja muut kamat löytyivät säilytyspaikasta, kun pari kertaa käytiin etsimässä Reinon Vitolla. Nyt on teltta jo pystyssä, pientä viritystä ja kiinnityksiä pitää vielä hiljalleen lisätä. Uima-allas on tuossa ihan vieressä ja siellä on pitänyt käydä pulikoimassa joka päivä. 30 asteen helteessä kaipaa viilennystä. Sunnuntaina käytiin perinteisesti yhdessä syömässä suomalaisten kanssa kiinalaisessa ravintolassa. Petankin pelaamista ei olla vielä aloitettu, kentällä on liian kuuma iltapäivällä. Kuvassa on meidän piha. On vähän isompi tontti kuin viime vuonna.

Perillä Santa Polassa

Iltapäivällä tultiin Bahia Santa Polaan ja tuttuja oli heti vastassa. Mukava nähdä pitkästä aikaa. Leirin rakentaminen alkaa pikkuhiljaa. Jospa huomenna haettaisiin etuteltta ja muut kamat säilytyksestä. Täällä on sen verran lämmintä, että iltapäivällä ei kannata rehkiä mitään. Hiljaa hyvä tulee....?

Espanjassa

Tuli vähän pitkä ajopäivä. Auringonpaisteesta piristyi. Eilen maantaina illalla ylitimme Espanjan rajan ja ajoimme noin 40 km rannoille. Aquarius camping, Sant Pere Pescador on aika iso, 560 paikkaa ja täynnä saksalaisia. Tässä huilataan vähän.

Auxonne, Ranska

Pikkukaupungin liepeillä oli melko autio kämppäri portit auki, eikä taaskaan ketään paikalla. Kävimme taloksi ja myöhemmin puhelimella saatiin isäntään yhteys. Hän lupasi tulla aamulla ennenkuin ehdimme lähteä. Raha siis kelpasi. Uni maistui pitkän ajopäivän jälkeen. kuva on kaupungilta.

Matkamme jatkui sitten Etelä-Ranskaan. Olimme katsoneet muutaman pysähdyspaikan etukäteen. Matkan varrella sitten tarkentuu. Aurinko paistoi mukavasti ja pitkät lahkeet piti vaihtaa jo shortseihin. Lyonin kaupungissa rakennettiin jotain kummastusta(kuva 2).

Lauantai 5.10.2013

Aamulla lähtiessämme oli ihan hyvä ajokeli, mutta sitten noin 100 km:n jälkeen alkoi sataa ja sataa nytkin 300 km myöhemmin. Pieni kämppäri, nimeltään Alte Mühle löytyi pienen kyläteiden kiertelyn jälkeen Kasselin eteläpuolelta Licherodesta. Huomenna aamulla jatkamme matkaa Ranskan rajaa kohti. Sunnuntaiaamuna ei ketään näkynyt missään, kun teimme lähtöä. Kaikki ovet olivat lukossa, eikä kolkutukset auttaneet. Aikamme ihmeteltiin ja jätettiin kirjekuoreen viesti ja rahaa postilaatikkoon. Parin tunnin päästä sitten soitin heille. Olivat löytäneet rahat. Taas saattoi hengittää rauhallisemmin. Ei oltu karattu maksamatta.

Matkalla

Torstai-perjantai 3-4.10.2013 Laivalle mennessä käytiin moikkaamassa Liamia, Minttua ja Nikoa. Laivalla sitten syötiin mahat kipeiksi. Oli parempaa ruokaa, kun muistelin viimeeksi olleen. Perjantaina illalla laiva oli Travemündessa klo 22.00. Kun tulimme automme luo autokannella, huomasimme, että joku perkeleen tollo oli vetänyt edessä olevasta bussista lähtiessään matkalaukkuansa niin, että oli vetänyt meidän auton virtapiuhan irti. Kiva juttu, oli nääs lastattu jääkaappi ja pakastin täyteen. No, nyt sitten vaan nuuskimaan ruuat tarkkaan, ennen kuin uskaltaa syödä tai sitten roskikseen vaan. Vanhaan tuttuun Ivendorfin kämppäriin päästiin sisälle, kun viimein hoksasin lukea kiinni olleen respan ovesta neuvot. Siis 2 euron kolikko koneeseen ja puomi nousi nätisti. Itse olin jäädä alas laskevan puomin alle. Hassu tilalle, kun ei tiedä peruuttaisko vai syöksyiskö eteenpäin.