lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kesä löytyi !

Vähän tuskaisenkin taipaleen jälkeen kesä löytyi ja nenääkin on jo grillattu. Olemme kiven heiton päässä Venetsiasta. Aurinko paistaa ja lämmintäkin meikäläisen kesän verran. Välimeri tuossa kohisee ihan lähellä. Tänne tulo Tsekin ja Itävallan kautta sujui vaihdellen. Varsovasta Tsekin Brnon lähelle saakka tulimme noin 15 tuntia ja loppumatkan pimeässä ja vesisateessa. Eka kämppäri olikin kiinni ja toisella klo 21.30 jätkä ilkesi sanoa puhelimeen, että on liian myöhä hänen tulla avaamaan meille porttia, siis maassa, jossa on kiellettyä missään tilanteessa yöpyä kämppäreiden ulkopuolella. No, minkäs teet, otimme vielä yhden kämppärin navigaattorin kohteeksi ja olimme valmiit ajamaan koko yön vaikka Itävallan puolelle, ehkä pieniä lepohetkiä huoltoasemilla pitäen. Seuraavallakin alueella portit olivat kiinni, mutta mainostaulussa sanottiin, että käykää taloksi vaan. Portti oli valelukossa ja mehän menimme sisään omin päin ja sähkötkin löytyi klo 23.30. Aamulla olimme lähdössä rahaa ja kiitoslappu muovipussissa, kun paikan henkilökuntaa tai omistaja tuli ja iloisesti toivotteli meille huomenta. Hän ei edes huolinut kaikkea sitä rahaa, minkä olimme hänelle varanneet. Itävallassa eteläosassa oli kohta aukeava kämppäri, joka oli aivan upealla paikalla. Saimme viettää yön siellä ja pirteinä tänä aamuna jatkoimme matkaa kohti Italiaa. Maisemat Itävallassa ovat mahtavat ja kauniit. Kuvassa automme vieressä asusteleva kani, jolla on pari kaveria. Ne kiertelevät ihan kesyinä alueella, vaikka täällä on koiriakin. Venetsiaan olisi aikomus mennä. Kerron sitten toteutuiko aikomus.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Varokaa pimeitä takseja Varsovassakin

Liettuan Kaunas oli yöpymispaikkamme matkalla Varsovaan. Parkkipaikan oloisella asfaltoidulla pihalla uskalsimme kuitenkin nukkua, kun portit suljettiin yöksi ja vahti oli koko yön paikalla. Seuraava päivä oli taas noin kuuden tunnin pätkä Varsovaan. Viime vuodelta tuttu majapaikka oli entisellään. Kaksi perättäistä matkapäivää alkoi tuntua jäsenissä. Niinpä päätimme viimeinkin tänä vuonna mennä katsomaan Varsovan kaupunkia ja olla täällä ainakin kaksi yötä. Varsovan vanha kaupunki oli muuttunut hieman siitä, kun olin viimeksi sen nähnyt. Nyt toriaukio oli täyteen rakennettu terasseja, eli ravintoloita ei enää tarvinnut etsiä suljettujen ovien takaa. Söimme erittäin hyvin ja talon viinikin oli hyvää. Sitten pieni tarina hölmöistä turisteista: Menimme kaupungille taksilla, kun bussi-raitsikka-bussi-systeemi tuntui turhan hankalalta. Kun olimme raahustaneet ympäriinsä vanhassa kaupungissa mukaan lukien kuninkaanlinna, jalkoja alkoi väsyttää ja näimme jonon takseja. Siitäpä taksi alle ja takaisin kämppärille. Kuskin piti kysellä kaverilta tietä, vaikka annoimme hänelle kämppärin kortin, jossa oli kartta. Me istuimme tyytyväisinä kyytiin, emmekä huomanneet, ettei taksin kyljessä ollut tekstiä eikä puhelinnumeroita, emmekä sitä että kuski nappasi taksi-kyltin katolta vaivihkaa pois. Siis sitten sitä mentiin aika haipakkaa, kunnes kuski ”eksyi” ja kierteli aivan väärillä kaduilla ja kyseli ihmisiltä onko tällä kadulla kämppäriä. Viimein kaivoin hänelle repustani kartan, ja sitten alkoi taas mieskin selittämään, että joku katu oli suljettu ja siksi hän eksyi ja tuossahan se on ihan lähellä. Menomatka OIKEALLA taksilla maksoi 38 slotya ja paluumatka 192 slotya. Vähän aikaa kinasin kuskin kanssa ja maksoin viimein 150 slotya. Mielessä kävi, että jos annan 50 ja lähden autosta. Olisikohan virkavaltaa kutsunut, epäilen. Mutta sitten tuli mieleen, että jos ”kaverit” olis tulleet käymään. Tyhmyydestä sakotetaan ja oppirahat pitää näköjään aina itse maksaa ennen kuin oppii. Ei auta vaikka vastikään telkkarissa ja lehdissä on ko. asiasta kovasti puhuttu. Onneksi hyvä ruoka kruunasi päivän, ei niin paljon v….tuta. Sarille terkkuja, on hyvät terassit vanhassa kaupungissa ja VARO pimeitä takseja.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Remonttia

Paskahuussin remonttia sitten tehdään täällä Pärnussa. Tullessa huomattiin, että vessassa alkaa tulvimaan. Jupi kun aikansa kiroili ja ruuvaili pöntön irti, niin löytyi vikakin. Tänään lauantai-iltana kaupat olivat jo kiinni, eikä varaosia saatu. Kämppärin porukan neuvon mukaan huomenna etsimme kaupan, josta löytyy apua. Vessojahan löytyy kämppäriltäkin, mutta vesi on kokonaan käyttökiellossa niin kauan kuin saamme vian korjattua. Eipähän tässä ole mikään kiire. Niinkuin tuli jo aiemmin todettua, niin suunnitelmat saattavat aina hovissa muuttua. Ei kannata tehdä liian tarkkoja suunnitelmia. Nähtävästi maanantaina jatketaan matkaa, jos.......

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Sade ropisee

Reissun ensimmäinen yö vietetäänkin täällä Suomessa Rastilan leirintäalueella, keskellä Vuosaarta. Lähdimme vähän räntäsadetta karkuun. Sitä luvattiin huomisaamuksi, eikä haluttu kesärenkailla jäädä sitä oottelemaan. Sade ropisee iloisesti auton kattoon. Se varmaan nukuttaa hyvin. Huomenna aamulla laiva lähtee klo 10.30 kohti Tallinnaa. Matka kestää vain kaksi tuntia. Sitten ajelemme Pärnuun täyttämään ruokavarastot. Sen jälkeen nokka kohti etelää.

torstai 19. toukokuuta 2011

Pärnussa

Via Baltika toi sujuvasti meidät Eestin puolelle kertarysäyksellä. Liettua ja Latvia ohitettiin.Kierrellään nyt vähän täällä Eestissä.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Mukulakiviteitä ja bunkkereita

Auscwitsistä lähdimme suuntaamaan Varsovaa kohti. Ihana pikkukämppäri Camping Wok,löytyi illan hämärtyessä. Oli turvallista nukkua väsymys pois.Aamulla jatkoimme taas pohjoista kohti. Ensimmäiset 15 minuuttia meni hyvin, sitten pari tuntia auton mitta kerrallaan. Jotain sotkua oli jossain tapahtunut, joka sotki liikenteen. Alkuperäisestä noin 4 tunnin matka-ajasta tuli 6-7 tuntia. Aatun sudenpesä kaikkine bunkkereineen ja itikoineen kierreltiin. Aioimme yöpyä alueella, mutta saksalaisten ystäviemme ilonpito ja roihut ja saksalainen nahkahousumusiikki ei ollutkaan meidän juttu. Auto tulille ja matkaan etsimään paikkaa, missä netti pelaisi ja olis mukava hengähtää. Joskus olemme kuulleet, että Puolassa on huonot tiet, mutta taisimme löytää pohjat. Johonkin peltojen keskelle vanhan puukujan reunustamalle kivistä rakennetulle tielle Matti meidät vei. Tuntui, että auto varmaan hajoaa. Lienee joku Aatun rakentama paraatitie ja sitä jatkui noin 5 km. Seuraava kämppäri ei ollutkaan vielä auki ja eikun uutta etsimään ja aurinkokin jo laski. Iltayhdeksältä löysimme viimein majapaikan, Camping Echo. Tässä kelpaakin olla muutama päivä ennenkuin jatketaan Baltiaan.

Oswiecim

Puolan kielisestä kaupungin nimestä Auscwitsin nimen saanut sekä Birkenaun tuhoamisleiri ovat aivan uskomattomia paikkoja. Kysymyksiä heräsi tuhoamisleirin uhrien muistomerkin äärellä - vaan ei vastauksia. Kyyneleet nousivat silmiin.Kaasukammioiden ja polttouunien jäännöksiä oli viisi ja osa vankien asumuksista oli vielä pystyssä. 52 hevosta varten rakennetussa rakennuksessä pidettiin 400 ihmistä.