keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Varokaa pimeitä takseja Varsovassakin
Liettuan Kaunas oli yöpymispaikkamme matkalla Varsovaan. Parkkipaikan oloisella asfaltoidulla pihalla uskalsimme kuitenkin nukkua, kun portit suljettiin yöksi ja vahti oli koko yön paikalla. Seuraava päivä oli taas noin kuuden tunnin pätkä Varsovaan. Viime vuodelta tuttu majapaikka oli entisellään. Kaksi perättäistä matkapäivää alkoi tuntua jäsenissä. Niinpä päätimme viimeinkin tänä vuonna mennä katsomaan Varsovan kaupunkia ja olla täällä ainakin kaksi yötä. Varsovan vanha kaupunki oli muuttunut hieman siitä, kun olin viimeksi sen nähnyt. Nyt toriaukio oli täyteen rakennettu terasseja, eli ravintoloita ei enää tarvinnut etsiä suljettujen ovien takaa. Söimme erittäin hyvin ja talon viinikin oli hyvää. Sitten pieni tarina hölmöistä turisteista: Menimme kaupungille taksilla, kun bussi-raitsikka-bussi-systeemi tuntui turhan hankalalta. Kun olimme raahustaneet ympäriinsä vanhassa kaupungissa mukaan lukien kuninkaanlinna, jalkoja alkoi väsyttää ja näimme jonon takseja. Siitäpä taksi alle ja takaisin kämppärille. Kuskin piti kysellä kaverilta tietä, vaikka annoimme hänelle kämppärin kortin, jossa oli kartta. Me istuimme tyytyväisinä kyytiin, emmekä huomanneet, ettei taksin kyljessä ollut tekstiä eikä puhelinnumeroita, emmekä sitä että kuski nappasi taksi-kyltin katolta vaivihkaa pois. Siis sitten sitä mentiin aika haipakkaa, kunnes kuski ”eksyi” ja kierteli aivan väärillä kaduilla ja kyseli ihmisiltä onko tällä kadulla kämppäriä. Viimein kaivoin hänelle repustani kartan, ja sitten alkoi taas mieskin selittämään, että joku katu oli suljettu ja siksi hän eksyi ja tuossahan se on ihan lähellä. Menomatka OIKEALLA taksilla maksoi 38 slotya ja paluumatka 192 slotya. Vähän aikaa kinasin kuskin kanssa ja maksoin viimein 150 slotya. Mielessä kävi, että jos annan 50 ja lähden autosta. Olisikohan virkavaltaa kutsunut, epäilen. Mutta sitten tuli mieleen, että jos ”kaverit” olis tulleet käymään. Tyhmyydestä sakotetaan ja oppirahat pitää näköjään aina itse maksaa ennen kuin oppii. Ei auta vaikka vastikään telkkarissa ja lehdissä on ko. asiasta kovasti puhuttu. Onneksi hyvä ruoka kruunasi päivän, ei niin paljon v….tuta. Sarille terkkuja, on hyvät terassit vanhassa kaupungissa ja VARO pimeitä takseja.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Remonttia
Paskahuussin remonttia sitten tehdään täällä Pärnussa. Tullessa huomattiin, että vessassa alkaa tulvimaan. Jupi kun aikansa kiroili ja ruuvaili pöntön irti, niin löytyi vikakin. Tänään lauantai-iltana kaupat olivat jo kiinni, eikä varaosia saatu. Kämppärin porukan neuvon mukaan huomenna etsimme kaupan, josta löytyy apua. Vessojahan löytyy kämppäriltäkin, mutta vesi on kokonaan käyttökiellossa niin kauan kuin saamme vian korjattua. Eipähän tässä ole mikään kiire. Niinkuin tuli jo aiemmin todettua, niin suunnitelmat saattavat aina hovissa muuttua. Ei kannata tehdä liian tarkkoja suunnitelmia. Nähtävästi maanantaina jatketaan matkaa, jos.......
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Sade ropisee
Reissun ensimmäinen yö vietetäänkin täällä Suomessa Rastilan leirintäalueella, keskellä Vuosaarta. Lähdimme vähän räntäsadetta karkuun. Sitä luvattiin huomisaamuksi, eikä haluttu kesärenkailla jäädä sitä oottelemaan. Sade ropisee iloisesti auton kattoon. Se varmaan nukuttaa hyvin. Huomenna aamulla laiva lähtee klo 10.30 kohti Tallinnaa. Matka kestää vain kaksi tuntia. Sitten ajelemme Pärnuun täyttämään ruokavarastot. Sen jälkeen nokka kohti etelää.
torstai 19. toukokuuta 2011
Pärnussa
Via Baltika toi sujuvasti meidät Eestin puolelle kertarysäyksellä. Liettua ja Latvia ohitettiin.Kierrellään nyt vähän täällä Eestissä.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Mukulakiviteitä ja bunkkereita
Auscwitsistä lähdimme suuntaamaan Varsovaa kohti. Ihana pikkukämppäri Camping Wok,löytyi illan hämärtyessä. Oli turvallista nukkua väsymys pois.Aamulla jatkoimme taas pohjoista kohti. Ensimmäiset 15 minuuttia meni hyvin, sitten pari tuntia auton mitta kerrallaan. Jotain sotkua oli jossain tapahtunut, joka sotki liikenteen. Alkuperäisestä noin 4 tunnin matka-ajasta tuli 6-7 tuntia. Aatun sudenpesä kaikkine bunkkereineen ja itikoineen kierreltiin. Aioimme yöpyä alueella, mutta saksalaisten ystäviemme ilonpito ja roihut ja saksalainen nahkahousumusiikki ei ollutkaan meidän juttu. Auto tulille ja matkaan etsimään paikkaa, missä netti pelaisi ja olis mukava hengähtää. Joskus olemme kuulleet, että Puolassa on huonot tiet, mutta taisimme löytää pohjat. Johonkin peltojen keskelle vanhan puukujan reunustamalle kivistä rakennetulle tielle Matti meidät vei. Tuntui, että auto varmaan hajoaa. Lienee joku Aatun rakentama paraatitie ja sitä jatkui noin 5 km. Seuraava kämppäri ei ollutkaan vielä auki ja eikun uutta etsimään ja aurinkokin jo laski. Iltayhdeksältä löysimme viimein majapaikan, Camping Echo. Tässä kelpaakin olla muutama päivä ennenkuin jatketaan Baltiaan.
Oswiecim
Puolan kielisestä kaupungin nimestä Auscwitsin nimen saanut sekä Birkenaun tuhoamisleiri ovat aivan uskomattomia paikkoja. Kysymyksiä heräsi tuhoamisleirin uhrien muistomerkin äärellä - vaan ei vastauksia. Kyyneleet nousivat silmiin.Kaasukammioiden ja polttouunien jäännöksiä oli viisi ja osa vankien asumuksista oli vielä pystyssä. 52 hevosta varten rakennetussa rakennuksessä pidettiin 400 ihmistä.
Jos olisimme tienneet............
Siis Slovakian läpi tulimme suorinta tietä, emme Bratislavan kautta. Ei olisi tehnyt isoa mutkaa, mutta siinä vaiheessa ei ne kisaruuhkat kämppäreillä ja muualla eivät kiehtoneet. No, jos täti olisi lintu jne.....jossittelu ei auta. Solvakian ja Puolan rajalla Puolan puolella on kaupunki Bielsko-Biela(olisko nimi ollut noin). Illalla kämppärille saapuessamme vastassa oli ilonen lierihattuinen miekkonen hattuaan heiluttaen. Lähemmin katsottuna taisi olla vähän pierussa. Hän puhui ainoastaan Puolaa käsivarsia apuna reippaasti käyttäen. Tulimme toimeen loistavasti. Naapuri ravintolan pitäjää hän tosin kerran pyysi apuun, kun käsivarret eivät riittäneet.Kysyimme, miten pääsisimme Auschwitsiin julkisilla kulkuneuvoilla. Ainoa yö koko reissulla, jolloin ei oikein nukuttanut. Kämppärille ei ollut ketään muita, vartijan koira haukkui keskellä yötä, ja joku ajeli auton takaa pyörällä. Sen jälkeen kuunneltiin kaikkia rapsahduksia. Uni tuli joskus aamulla, kun mustarastaat taas aloittivat aamukonsertin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)