sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Jos olisimme tienneet............
Siis Slovakian läpi tulimme suorinta tietä, emme Bratislavan kautta. Ei olisi tehnyt isoa mutkaa, mutta siinä vaiheessa ei ne kisaruuhkat kämppäreillä ja muualla eivät kiehtoneet. No, jos täti olisi lintu jne.....jossittelu ei auta. Solvakian ja Puolan rajalla Puolan puolella on kaupunki Bielsko-Biela(olisko nimi ollut noin). Illalla kämppärille saapuessamme vastassa oli ilonen lierihattuinen miekkonen hattuaan heiluttaen. Lähemmin katsottuna taisi olla vähän pierussa. Hän puhui ainoastaan Puolaa käsivarsia apuna reippaasti käyttäen. Tulimme toimeen loistavasti. Naapuri ravintolan pitäjää hän tosin kerran pyysi apuun, kun käsivarret eivät riittäneet.Kysyimme, miten pääsisimme Auschwitsiin julkisilla kulkuneuvoilla. Ainoa yö koko reissulla, jolloin ei oikein nukuttanut. Kämppärille ei ollut ketään muita, vartijan koira haukkui keskellä yötä, ja joku ajeli auton takaa pyörällä. Sen jälkeen kuunneltiin kaikkia rapsahduksia. Uni tuli joskus aamulla, kun mustarastaat taas aloittivat aamukonsertin.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Tonavan rannalla
Vielä ollaan Unkarissa, aivan Slovakian rajalla Tonavan rannalla. Eilinen matka tänne oli yllätyksiä ja mutkia täynnä. Matka ei ollut pitkä, mutta ilman navigaattoria olisimme olleet "nesteessä" Budapestin keskellä kolme kaistaa suuntaansa ja liikennettä täynnä. Kun käännyimme yhtä risteystä liian aikaisin vasemmalle, alkoi siitä varsinainen seikkailu. Välillä tietä ei löytynyt ollenkaan, vaikka Matti käski kääntyä. Löysimme itsemme myös pieneltä lossilta, jota hinaaja vaijerilla työnteli. Lankut olivat aika lahon näköisiä ja lonkkusivat jopa jalkojen alla. Eipä kuitenkaan uponnut ja jäteautokuskin ystävällisellä avustuksella ja hänen perässään ajaen pääsimme lossin toiselta puolelta vähän paremmalle tielle. Kylmä olut maistui baarissa, kun oltiin perillä. Huomenna matkamme jatkuu Slovakian puolelle, kiekkolippuja ei ole ja ehkä ne paikat kierretään kauempaa. Tarkkaa suunnitelmaa ei ole, pysähdytäänkö Slovakiassa vai mennäänkö suoraan Puolaan
maanantai 9. toukokuuta 2011
Balatonilla Unkarissa
Nettiin ei ole päästy viikkoon. Kuvan liikennemerkki on Kroatiasta. Nyt istuskellaan Balatonin rannalla Unkarissa. Maata vaihdoimme lauantaina. Silloin täällä oli oikein helle. Sunnuntaina satoi koko päivän vettä ja oli aika viileää. Nyt taas on kesäisen lämmintä ja pyykkipäivä kohdallaan. Kaksi joutsenta pitää majaa tuossa vähän matkan päässä. Ovat mokomat äkäisiä ja suhisevat , jos menee liian lähelle.
Zagreb
Zagrebin liepeillä olimme pari yötä ja kävimme tutustumassa kaupunkiin. Kämppärin viereisestä kylästä menimme paikallisbussilla kaupungille. Aikamme siellä seikkailtuamme ostimme kioskista kartan. Sitten vaan puistoon istumaan ja ihmettelemään, missä päin isoa kaupunkia sitä oikein ollaan. Löytyihän se keskusta ja vanha kaupunki vaakunakattoisine kirkkoineen. Ehkä tuollaisessa isossa kaupungissa olisi järkevämpää liikkua raitsikoilla kuin jalkaisin. Aika puhki sitä oltiin kun kotiuduttiin retkeltä.
Luonnonpuisto
Nacionalni park Plitvicka jezera oli seuraava määränpäämme. Alue kuuluu Maailman perintökohteisiin. 6 km päässä alueesta oli kämppäri, johon majoituimme. Aamulla aikaisin herätys ja bussilla matkaan. Putoukset ja maisemat olivat upeat. Välillä vesi juoksi suoraan jalkojemme alla. Reittiä oli ainakin 10 kilometriä ylös ja alas polkuja ja puisia siltoja.
Poltetut kylät
Kroatiasta näimme myös surullista maisemaa. Matkallamme, navigaattorin Matti taas yllätti meidät ja ohjasi moottoritieltä pienemmälle tielle. Määränpäämme oli pienempien teiden päässä, joten emme osanneet väittää Matille vastaan. Matka vei meidät useiden pienien pommitettujen kylien läpi, joissa uusia pieniä taloja oli rakennettu tilalle. Raunioita ei ollut raivattu kaikkia pois. Talojen seinissä näkyi myös ammusten jälkiä. Kroatiassa on vielä miinoista raivaamattomia alueita ja niistä oli tien tai pellon reunalla varoituskylttejä. Hieman hiljaiseksi se kapean mutkaisen tien reitti veti.
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Lämmin Vapun päivä
Tuntuu siltä, että majapaikat vaan paranevat, mitä edemmäs loma etenee. Packlenitsan alueelta, josta kuva on, lähdimme eilen vaeltamaan rantatietä pohjoiseen päin. Maisemat olivar aivan henkeä salpaavat. Lahdenpoukama toisensa jälkeen, jossa aina pieni tai isompi kylä vuoren kainalossa meri varpaita hipoen. Matkanteko oli hidasta mutta mahtavaa. Suoraa tietä ei paljon ollut, aina johonkin päin kallellaan. Lusikat ja tavarat kaapeissa asettuivat hyvin paikoilleen. Nyt olemme Moscenicka Dragassa, pienessä kylässä meren rannalla Istrian niemen kainalossa. Tänä aamuna oli lämpimin aamu koko reissussa. Aamukahvit sai juoda ulkona lämpimässä auringonpaisteessa linnunlaulua kuunnellen. Nytkin kirjoittelen tätä puun varjossa ulkona. Satamassa on pieniä kalastuveneitä ja rannassa pari hotellia. Melkein jokaisen talon kulmalla tarjotaan huoneita vuokralle. Kävimme eilen illalla oikein ulkona syömässä iltakävelyllämme. Oli niin hyvän näköinen paikka, ettei voinut ohi kävellä. Ruoka oli hyvää eikä hinnalla pilattu. Paikka tuntuu mukavalle. Viipynemme muutaman päivän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)