Tämä kaveri ei suostu menemään meidän auton ohi, jos ei tule rapsutusta. Kun isäntä vie Nikiä lenkille koiraportista ja meidän kohdalla Niki kuulee Jupin äänen, se heittääntyy pitkäkseen ( ei keskelle ketoa)keskelle tietä eikä lähde minnekään ennenkuin rapsutuksia tulee. Saattaa olla niinkin, että se on tottunut siihen, että tässä kohdassa pysähdytään juttelemaan ja sillä aikaa voi huilata.

Miltähän matkustajakoneessa mahtaa tuntua, kun koneet jättävät tällaista jälkeä. Tänään vietettiin oikein kesäpäivää, pelikentälläkin oli melkein liian kuuma, hattu päässä sortsit jalassa, hihaton paita ja jotkut ilman paitaa. Nyt illallakin on vielä 18 lämmintä. Ensi viikolla korjaantuu taas talvisääksi noin 15-17 asteeseen päivällä.

Myrskyn kourissa

ollaan oltu jo noin viikon verran. Tuuli rytisyttää yöllä ja päivällä etutelttaa ja tujauttelee autoakin aika tavalla. Etutelttaa pitää vähän reivata, kunhan tuuli laantuu, on vähän käynyt vinoon. Nyt ei uskalla löysätä liinoja tai sitä saattaa lähteä kaikkine telttoineen lentoon. Nukkuminenkin jo onnistuu yöllä, on varmaan tottunut keinutukseen ja rytinään. Viime sunnuntaina oltiin taas katsomassa Santa Polassa vuosittain juostavaa puolimaratoonia. On kuulemma toiseksi suurin osanottajamäärältään heti Madridin jälkeen. Juoksijoita oli lähes 10.000. Kevättä odotellaan, mutta niinkuin vanha sanonta on, niin keikkuen tulee.

Takaisin Santa Polassa

Eilen palasimme talvikotiin Santa Polaan. Tänään kun univajeet oli nukuttu käytiin jo pienellä lenkillä ja iltapäivällä tietenkin pelaamassa petankkia. Oli muuten niin lämmintä tänään, että pelaamaan saattoi jo mennä sortsit ja t-paita päällä. Hattukin piti ottaa mukaan, kun aurinko paistoi niin lämpimästi. Miehet olivat jopa ilman paitaa kentällä. Ennen Suomeen lähtöä oli sortsit pantu kaapissa alimmaksi," kun niitä ei nyt vähään aikaan tarvitse". Viikonlopuksi viilenee taas.