Ranska vaihtui Kroatiaan

Suunnitelmat tahtovat olla sellaisia, että ne muuttuvat. Onneksi sitovia sellaisia ei ole tehty lukuunottamatta laivamatkaa Tukholmasta Turkuun 22.5.2012. Tämä netti on siitä kummallinen kapistus, että kun sitä aikansa selaa ja katselee säätietoja niin tulee tehtyä suunnan muutoksia sään mukaan.Olimme todella suunnitelleet jatkavamme matkaa Ranskan rivieralle, Nizza ym. ja sitä kautta Saksaan. Nyt sitten ollaan Kroatiassa, paikassa nimeltään Novigrad Istrian niemimaalla. Oli sadetta luvassa Ranskanmaalle alkavalla viikolla ja näytti siltä että Itä-Euroopassa ei sada - joten kauankos sitä Gardalta tänne ajaa. Matkaa oli vain noin 380 km. Kämppäri on tosi iso,1000 paikkaa, mutta tähän aikaan vielä on hyvin tilaa. Kesällä on varmaan kova sutina. Laitan maisemista kuvaa, kun ehditään vähän vaeltaa alueella. Meri on tuossa noin 20 metrin päässä.

Garda-järvellä, Camping La Gardiola

Järven rantaan on noin 15 metriä ja mustarastaat hyppivät auton ympärillä. Eilen juotiin aamukahvit ulkona auringonpaisteessa eka kertaa tällä reissulla. Päivällä käveltiin tutustumassa ympäristöön ja maisemiin, noin 4-5 km:n reissu mäkeä ylös ja toista alas. Pikkusatamassa oli yksi kahvila auki ja paljon italialaisia aamiaisella n. klo 11.00. Cafe amerikano ja lämpimät, juuri leivotut croissantit, joissa oli aprikoosihilloa sisällä maistuivat taivaallisilta. Tänä aamuna sitten lähdimme etsiskelemään ruokakauppaa toisesta suunnasta. Siitä tuli kymmenen kilometrin reippailulenkki ja reppu oli yhtä tyhjä palatessa kuin lähtiessä. Vain vesipullo oli tyhjentynyt ja painoi vä

hemman. Auriko paistoi ja nenäkin punoittaa. Vähän oli puhki olo, kun tultiin takaisin. Löydettiinhän me kauppoja, mutta ne olivat pieniä ja tietysti siestan aikaan kiinni. Mukavia pikkuaukioita ja kauniita maisemia oli kuitenkin. Joten huomenna täytyy yrittää uudelleen, mutta nyt puretaan leiriä vähän ja otetaan auto mukaan.

Sadetta, sadetta, sadetta........

Sade ajaa meidät liikkeelle taas. Venetsiassa jäi käymättä tällä reissulla. Sateella retki ei houkuttele. Lähdemme Garda-järvelle. Siellä pitäisi olla aurinkoista ja lämmintä ainakin sunnustaihin saakka netin säätietojen mukaan. Tätä paikkaa voi kyllä suositella. On erittäin siisti ja palveluita löytyy, esim kauppa, ravintola, lasten leikkipaikat, pankkiautomaatti yms.

Kesä löytyi !

Vähän tuskaisenkin taipaleen jälkeen kesä löytyi ja nenääkin on jo grillattu. Olemme kiven heiton päässä Venetsiasta. Aurinko paistaa ja lämmintäkin meikäläisen kesän verran. Välimeri tuossa kohisee ihan lähellä. Tänne tulo Tsekin ja Itävallan kautta sujui vaihdellen. Varsovasta Tsekin Brnon lähelle saakka tulimme noin 15 tuntia ja loppumatkan pimeässä ja vesisateessa. Eka kämppäri olikin kiinni ja toisella klo 21.30 jätkä ilkesi sanoa puhelimeen, että on liian myöhä hänen tulla avaamaan meille porttia, siis maassa, jossa on kiellettyä missään tilanteessa yöpyä kämppäreiden ulkopuolella. No, minkäs teet, otimme vielä yhden kämppärin navigaattorin kohteeksi ja olimme valmiit ajamaan koko yön vaikka Itävallan puolelle, ehkä pieniä lepohetkiä huoltoasemilla pitäen. Seuraavallakin alueella portit olivat kiinni, mutta mainostaulussa sanottiin, että käykää taloksi vaan. Portti oli valelukossa ja mehän menimme sisään omin päin ja sähkötkin löytyi klo 23.30. Aamulla olimme lähdössä rahaa ja kiitoslappu muovipussissa, kun paikan henkilökuntaa tai omistaja tuli ja iloisesti toivotteli meille huomenta. Hän ei edes huolinut kaikkea sitä rahaa, minkä olimme hänelle varanneet. Itävallassa eteläosassa oli kohta aukeava kämppäri, joka oli aivan upealla paikalla. Saimme viettää yön siellä ja pirteinä tänä aamuna jatkoimme matkaa kohti Italiaa. Maisemat Itävallassa ovat mahtavat ja kauniit. Kuvassa automme vieressä asusteleva kani, jolla on pari kaveria. Ne kiertelevät ihan kesyinä alueella, vaikka täällä on koiriakin. Venetsiaan olisi aikomus mennä. Kerron sitten toteutuiko aikomus.

Varokaa pimeitä takseja Varsovassakin

Liettuan Kaunas oli yöpymispaikkamme matkalla Varsovaan. Parkkipaikan oloisella asfaltoidulla pihalla uskalsimme kuitenkin nukkua, kun portit suljettiin yöksi ja vahti oli koko yön paikalla. Seuraava päivä oli taas noin kuuden tunnin pätkä Varsovaan. Viime vuodelta tuttu majapaikka oli entisellään. Kaksi perättäistä matkapäivää alkoi tuntua jäsenissä. Niinpä päätimme viimeinkin tänä vuonna mennä katsomaan Varsovan kaupunkia ja olla täällä ainakin kaksi yötä. Varsovan vanha kaupunki oli muuttunut hieman siitä, kun olin viimeksi sen nähnyt. Nyt toriaukio oli täyteen rakennettu terasseja, eli ravintoloita ei enää tarvinnut etsiä suljettujen ovien takaa. Söimme erittäin hyvin ja talon viinikin oli hyvää. Sitten pieni tarina hölmöistä turisteista: Menimme kaupungille taksilla, kun bussi-raitsikka-bussi-systeemi tuntui turhan hankalalta. Kun olimme raahustaneet ympäriinsä vanhassa kaupungissa mukaan lukien kuninkaanlinna, jalkoja alkoi väsyttää ja näimme jonon takseja. Siitäpä taksi alle ja takaisin kämppärille. Kuskin piti kysellä kaverilta tietä, vaikka annoimme hänelle kämppärin kortin, jossa oli kartta. Me istuimme tyytyväisinä kyytiin, emmekä huomanneet, ettei taksin kyljessä ollut tekstiä eikä puhelinnumeroita, emmekä sitä että kuski nappasi taksi-kyltin katolta vaivihkaa pois. Siis sitten sitä mentiin aika haipakkaa, kunnes kuski ”eksyi” ja kierteli aivan väärillä kaduilla ja kyseli ihmisiltä onko tällä kadulla kämppäriä. Viimein kaivoin hänelle repustani kartan, ja sitten alkoi taas mieskin selittämään, että joku katu oli suljettu ja siksi hän eksyi ja tuossahan se on ihan lähellä. Menomatka OIKEALLA taksilla maksoi 38 slotya ja paluumatka 192 slotya. Vähän aikaa kinasin kuskin kanssa ja maksoin viimein 150 slotya. Mielessä kävi, että jos annan 50 ja lähden autosta. Olisikohan virkavaltaa kutsunut, epäilen. Mutta sitten tuli mieleen, että jos ”kaverit” olis tulleet käymään. Tyhmyydestä sakotetaan ja oppirahat pitää näköjään aina itse maksaa ennen kuin oppii. Ei auta vaikka vastikään telkkarissa ja lehdissä on ko. asiasta kovasti puhuttu. Onneksi hyvä ruoka kruunasi päivän, ei niin paljon v….tuta. Sarille terkkuja, on hyvät terassit vanhassa kaupungissa ja VARO pimeitä takseja.

Remonttia

Paskahuussin remonttia sitten tehdään täällä Pärnussa. Tullessa huomattiin, että vessassa alkaa tulvimaan. Jupi kun aikansa kiroili ja ruuvaili pöntön irti, niin löytyi vikakin. Tänään lauantai-iltana kaupat olivat jo kiinni, eikä varaosia saatu. Kämppärin porukan neuvon mukaan huomenna etsimme kaupan, josta löytyy apua. Vessojahan löytyy kämppäriltäkin, mutta vesi on kokonaan käyttökiellossa niin kauan kuin saamme vian korjattua. Eipähän tässä ole mikään kiire. Niinkuin tuli jo aiemmin todettua, niin suunnitelmat saattavat aina hovissa muuttua. Ei kannata tehdä liian tarkkoja suunnitelmia. Nähtävästi maanantaina jatketaan matkaa, jos.......

Sade ropisee

Reissun ensimmäinen yö vietetäänkin täällä Suomessa Rastilan leirintäalueella, keskellä Vuosaarta. Lähdimme vähän räntäsadetta karkuun. Sitä luvattiin huomisaamuksi, eikä haluttu kesärenkailla jäädä sitä oottelemaan. Sade ropisee iloisesti auton kattoon. Se varmaan nukuttaa hyvin. Huomenna aamulla laiva lähtee klo 10.30 kohti Tallinnaa. Matka kestää vain kaksi tuntia. Sitten ajelemme Pärnuun täyttämään ruokavarastot. Sen jälkeen nokka kohti etelää.